lauantai 21. helmikuuta 2015

Berta on palannut kotiin

Katsokaa ja ihailkaa! Noin seitsemänkymppisemme on käynyt kohentautumassa eikä näytä päivääkään yli tehtaalta uloskannetulta. Paitsi puuosistaan, sopivissa määrin.


Kauneusleikkaus oli varsin dramaattinen. Berta suolestettiin ja meriheinät heivattiin hiiteen, jonka jälkeen ne korvattiin vaahtomuovilla. Jotain jousiakin siellä oli ollut (käsinojissa jos nyt oikein käsitin?) ja nekin oli korjattu, koska joku oli saattanut istua käsinojalla (krhmm...) ja se on kiellettyä! Ei saa istua käsinojilla!




Lopputulos on minusta fantastisen upea. Nyt on meillä sohvaa taas seuraavaksi seitsemäksikymmeneksi vuodeksi.

Sopivan kuntoutuspaikan löytäminen Bertalle oli yllättävän pitkä prosessi.  Aloitin erilaisten oppilaitosen kartoituksella ja yhteydenotoilla niihin. Tässä "lähellä" (200 km säde) on noin kaksi koulua, joista toiseen soitin, lähetin sähköpostia, soitin ja lähetin vielä sähköpostia. Lupauksesta huolimatta tarjousta ei sieltä suunnalta koskaan kuulunut.

Toisesta koulusta oli huomattavasti enemmän apua, mutta en minä sinnekään Bertaa kiikuttanut. Berta on kuulemma niin isotöinen, että kuuluisi lopputyöksi, eikä heillä ollut sillä hetkellä lopputyöprojektin tarvitsijoita. Opettaja suositteli sen sijaan heidän entistä oppilastaan, jolla on nykyään oma verhoomo ja laitoin sitten hänellekin sähköpostia.

Verhoomo ei ollut aivan nurkkamme takana, mutta ei liian kaukanakaan. (Huomattavasti kouluja lähempänä.) Ja hinta-arvio oli järkevä JA verhoilija oli tehnyt vastaavia meriheinäsuolestuksia ennenkin.

Sitten piti järjestää rahoitus. Säästöoperaatiossa auttoi verokarhu, joka palautti ystävällisesti minulta lainaamiaan pennosia, joulu(lahjat), valmistuminen joulun alla (ja valmistujaislahjat. Stipendinkin sain - varmaan ennätysajassa valmistumisesta - hahhahahaa - ts. käytin valmistumiseen ennätyksellisen pitkän ajan!) ja vielä syntymäpäiväkin.

Kun rahoitus oli kunnossa ja verhoomo löytynyt, oli aika valita kangas (Annalan "Agadir" yksivärisenä ja kuviollisena), ja nauhat, ja jättää Berta Miian hellään hoivaan neljäksi viikoksi.

Ja niin meillä on lopputulos tässä. Olen aivan rakastunut. Joku sanoisi, ettei ei-arvohuonekaluun investoinnissa ole järkeä, mutta hei kamoon - se on sentään meidän BERTA! Sen takiahan se juuri kunnostettiin, että se voisi jatkaa elämäänsä meidän astmaattisten pihtikeuhkojen kanssa samassa huushollissa.

Kauan eläköön Berta! (Bertan entinen ulkomuoto käy muistinvirkistykseksi ilmi täältä.)




6 kommenttia:

  1. Höh, hävisikö minun kommentti? Mutta kyselin että mitä tälle kaunokaiselle tuli hintaa? Käsityö luonnollisesti maksaa, mutta utelias luontoni on kovin kiinnostunut että kuinka paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saakohan tuohon vastata kuinka tarkkaan paljastamatta kenekään liikesalaisuuksia? :D Jos sanon että neljä numeroa ja ykkösellä alkoi niin se on varmaan tarpeeksi epämääräinen vastaus! :D Minun mielestäni käsityöstä nimenomaan kannattaa maksaa varsinkin silloin kun se on näin korkeatasoista. Ja tuossa summassa on myös kaikki tarvikkeet mukana. Erittäin jees. :)

      Poista
  2. upea! Arvaan, että myhäilet tyytyväisenä :)

    VastaaPoista
  3. Vau, onpas Bertasta tullut kaunokainen! Ihanaa, että Berta sai jatkaa eloaan teidän kanssa, kun se tuntui teillä niin hyvin viihtyvän :)

    -puolitie

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se entistä ehompi! :) (Nyt vasta tajuaa, miten rähjäinen se oikeasti olikin. Näkiköhän sen kaikki muut jotenkin eri silmin kuin minä...? :D) Ja edelleen se on maailman mukavin sohva, vaahtomuovitäytteilläkin. :)

      Poista